Liikelaitosuudistus
 

Sorsan hallitus saa liikelaitosuudistuksen yleislain siis valmiiksi.
Käynnistän valtiovarainministeriössä vielä ennen vaaleja
uudistuksen toteuttamisen painatuskeskuksen, tietokonekeskuksen
ja ravitsemiskeskuksen osalta. Holkerin hallituksen II valtiovarainministeri
Ulla Puolanne vie ne päätökseen. Ensimmäiset uusimuotoiset
liikelaitokset aloittavat toimintansa valtiovarainministeriön
hallinnonalalla vuoden 1989 alusta.

Vuoden 1987 eduskuntavaaleissa kärsimästään vaalitappiosta
huolimatta SMP jatkaa uudessa Holkerin hallituksessa, mutta vain
yhden ministerin voimin. Onnistuneen neuvottelutaktiikan seurauksena
saamme merenkululla vahvistetun liikenneministerin paikan, jota olin
tavoitellut jo Sorsan hallitusta muodostettaessa. Olen aina pitänyt
liikenneministerin paikkaa tärkeänä ja kiinnostavana, vaikka sitä ei
poliittiseen ykkösriviin rankatakaan.

Liikenneministerin paikan arvostukseen omalta osaltani varmasti
vaikuttaa jo lapsesta jatkunut innostukseni moottoriurheiluun, jonka
sytytti Pihlajatiellä naapurissamme asunut moottoriurheilun
"grand old man" Holger "Hoge" Laine, jonka poika Hans Laine
oli parhaita kavereitani pikkupoikana. Hassehan menehtyi myöhemmin
traagisesti ollessaan uransa huipulla. Harjoituksissa Nürgburgringillä
auton takasiipi irtosi täydessä vauhdissa ja auto lähti lentoon tuhoisin seurauksin.

Liikenneministeriön kansiapäälliköksi oli edellisenä vuonna nimitetty
pitkäaikainen valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Juhani Korpela,
johon olin tutustunut jo edellisen hallituksen aikana valtiovarainministeriössä.
Hän on räväkkä uudistaja, jolle on kunnia-asia toteuttaa valtionhallinnon
uudistukset ennen muita. Siksi hän onkin jo ministeriksi tullessani
käynnistänyt liikelaitosuudistuksen valmistelut sekä Valtionrautateiden (VR)
että Posti- ja telelaitoksen (PTL) osalta. Nämä ovat kaksi valtion suurinta
budjettisidonnaista keskusvirastoa. PTL:ssa on yli 45 000 työntekijää ja
VR:ssakin yli 20 000. Molemmat toimivat liikenneministeriön
hallinnonalalla. Ministeriössä on samaan aikaan vain vajaat kaksisataa
virkamiestä, jolla määrällä se on pienin ministeriö. Edellytykset
nopealle ja tehokkaalle etenemiselle ovat ministeriössä olemassa.

Holkerin hallitus nimitetään vapunaattona.  Viikon sisällä törmään
liikenneministeriön kahteen suureen ongelmaan. Molemmat
liittyvät budjettiin. Toinen koskee VR:ää ja toinen PTL:ää.

VR:n talous on lähtenyt väärille urille heti alkuvuodesta.
Jo lisäbudjettia annettaessa ministeriö tietää, että budjetissa
on jopa parin sadan miljoonan aukko. Siitä ei kuitenkaan
ole vielä kerrottu ministeriön ulkopuolelle. Tulot ovat
jäämässä alle budjetoidun ja menot menossa yli.

Kannatttamattomia junavuoroja ajetaan entisessä laajuudessa,
vaikka raha ei siihen budjetissa riitä. Korpela on hermostunut.
Jotain pitäisi tehdä, muuten tulee rikottua budjettilakeja.

Syy on itse asiassa eduskunnan ja sosialidemokraattisten
edeltäjieni. Eduskunta on vuosittain budjetin perusteluissa
edellyttänyt rautateiden kannattamattoman paikallisliikenteen
jatkuvan entisessä laajuudessa, vaikka määrärahaa ei ole
lisätty kustannusten nousun kattamiseksi. Edeltäjäni eivät
ole halunneet puuttua asiaan.

Korjaan sittemmin asian seuraavassa budjetissa. Sanat
"entisessä laajuudessa" poistetaan perusteluista.

Menemme vierailulle rautatiehallitukseen. Pääjohtaja
Herbert Römer selostiaa tilannetta ja valittelee sitä,
että hänen kätensä ovat sidotut. "Rahaa ei ole mutta
kulujakaan ei saa säästää. Ei ole saanut lopettaa
junavuoroja, ei vähentää henkilökuntaa, ei tehdä mitään",
hän päättää valitusvirtensä.

Korostan, että budjetin mukaan tulee elää. "Teidän pitää
tehdä ne kustannusten leikkaukset, joita budjetti edellyttää",
sanon. "Sitähän minä olen yrittänyt vuosikausia", parahtaa Römer,
"mutta jokainen kannattamattoman junavuoron lopetusesitys
on tullut ministeriöstä bumerangina takaisin." "Nyt ei enää tule",
vastaan. "Pane toimeksi."

Römer on lähdössä eläkkeelle ja paikkaa kärkkyy talon kakkosmies
Panu Haapala. VR tarvitsee kuitenkin siinä tilanteessa kunnon
saneeraajan, jos siitä aiotaan tehdä kannattavasti toimiva liikelaitos.
Liikelaitostaminen olisi myös paras tapa irrottaa rautatielaitos sille
vahingollisista poliittisista painolasteista. Johtoon tarvittaisiin
kuitenkin uusi mies talon ulkopuolelta. "Onko sinulla joku mielessä",
Korpela kysyy. "On", vastaan, "mutta haluan kysyä häneltä itseltään ensin."

Saan kysymykseeni myönteisen vastauksen ja VR:n johtoon valitaan
Eino Saarinen, joka siihen asti oli johtanut menestyksellisesti VR:n
tytäryhtiötä Pohjolan Liikennettä. Saarinen saneeraa VR:n varsin
eleettömästi ja tehokkaasti seuraavien viiden vuoden kuluessa.

Posti- ja telelaitosta koskeva budjettiongelma on toisenlainen.
Tulot kasvavat yli budjetin ja ylijäämääkin alkaa tulla, mutta
pullonkaulaksi ovat muodostuneet investoinnit. Matkaviestintä
kasvaa kiihtyvällä vauhdilla, mikä vaati koko ajan lisää investointeja
NMT 450 ? verkkoon. Lisäksi NMT 450 ? taajuudet ovat
täyttymässä pääkaupunkiseudulla, jonka vuoksi pitäisi kiireesti
ryhtyä rakentamaan uutta NMT 900 ? verkkoa.

Budjettisidonnaisten liikelaitosten investoinnit päätetään valtion
budjetissa. Menettely on paitsi hidas ja raskas, myös poliittisesti
ongelmallinen. Sekä hitaus että poliittisuus ovat muodostumassa
tuhoisiksi aikana, jolloin puhelinliikenteen kilpailun avaaminen
alkaa olla edessä. Uusi kilpailun mahdollistava teleliikennelaki
astuu nimittäin voimaan kesäkuun alussa 1987 aloitellessani
hommaani liikenneministerinä.

Valtion budjetin valmistelu alkaa käytännössä noin puolitoista
vuotta ennen budjettivuoden alkua. Tämä merkitsee sitä, että
budjettivuoden jälkipuoliskon investointitarpeet on arvioitava
yli kaksi vuotta ennen niiden toteutumista. Teiden ja varuskuntien
rakentamisessa tällainen on toki mahdollista, investointitarpeet
eivät muutu niin nopeassa tahdissa. Matkapuhelintoiminnassa ja
enenevässä määrin koko teletoiminnassa tilanne on täysin toinen.

Nopeasti kasvavaa televerkkojen investointitarvetta ei ole osattu
ottaa riittävässä määrin budjeteissa huomioon. Vaikka liikenneministeriö
onkin esittänyt kymmenien prosenttien kasvuarvioita, leikkaavat
valtionvarainministeriön budjettihaukat tällaiset kasvuprosentit
armotta pois. Kun lisäksi liikenneministeriön alkuperäisetkin
ehdotukset osoittautuivat alimitoitetuiksi, ollaan ajautumassa
kestämättömään tilanteeseen. Lisäbudjetit ovat ainoa
jäljellä oleva nopea keino.

Lisäbudjeteilla ei normaalitapauksessa rahoiteta investointeja, ellei
budjettivuoden aikana ole syntynyt yllättäviä ja ennalta arvaamattomia
tarpeita. Matkapuhelinverkkojen investoinnit sinänsä täyttävät nämä
ehdot joten kuten. Asia onkin ensi sijassa poliittinen ongelma.

Ministereiden onnistumista ja poliittista voimaa mitataan monilla
mittareilla. Yksi tärkeimpiä niistä on budjettimäärärahojen kehitys.
Myös kansliapäälliköille tämä on tärkeä mittari. Ministeriö, jonka
määrärahat kasvavat prosentuaalisesti eniten, on onnistunut. Se,
jonka määrärahat kasvavat vähiten, on epäonnistunut. Mittari ei ole
hyvä eikä oikea, mutta eihän mikään ole kaiken pelkistävässä ja
tasapäistävässä politiikassa ihan oikein.

Liikenneministeriöstä joudutaan esittämään jokaiseen 1980-luvun
jälkipuolen budjettiin ja lisäbudjettiin lisää telepuolen
investointimäärärahoja. Aina pääperusteluna on matkapuhelintoiminnan
voimakas kasvu. Tätä on valtiovarainministeriön virkamiesten ja
ministereiden itsensäkin aika ajoin vaikea sulattaa, sillä NMT-puhelimia
ei vielä laajemmalti valtionhallinnossa ole. Vain Nokian Kari Kairamo
keikaroi julkisuudessa piimäpurkin kokoisella kännykällä. Sitä kuitenkin
pidetään yleisesti juppivälineenä.

Jokaiselle tilannetta paremmin tuntevalle on kuitenkin selvää, että
ongelmaa ei pitkän päälle voida ratkaista valtion budjettien tai
lisäbudjettien avulla. Oikea ratkaisutapa on irrottaa markkinaehtoiset
investoinnit ja niiden takana oleva liiketoiminta valtion budjetista
mahdollisimman pikaisesti, kuten liikelaitoskomitea oli ehdottanut.
Toisena vaihtoehtona valtio voisi kokonaan luopua tällaisesta
nopealiikkeisestä ja kilpailulle avautuvasta liiketoiminnasta,
mutta siihen ei ole poliittista valmiutta. Eipä sitä näytä olevan
vieläkään.

Toistuvat budjettivaikeudet posti- ja telelaitoksen investointien
rahoittamisessa muokkaavat maaperää myönteiseksi PTL:n
liikelaitosuudistukselle. Toteuttamisesta sovitaankin hallitusryhmien
kesken elokuun 1988 budjettiriihessä ja uudistusta ryhdytään
toteuttamaan vuonna 1989. Lakiesitys asiasta annetaan eduskunnalle
budjettilakien yhteydessä  syksyllä 1988.
 

(Takaisin)